Hannu Lintu – orkesterimaailman taktikko ja strategi

Kuva: Veikko Kähkönen

Maailmankuulu suomalainen kapellimestari Hannu Lintu tietää, mitä huippuammattilaisten johtaminen täydellisen kokonaisuuden luomiseksi vaatii. Kulttuuristen erojen ja eritasoisten kokemusten yhteensovittaminen tehdään taidolla ja tietämyksellä – kapellimestarin on oltava samaan aikaan taktikko ja strategi.

Intohimo ohjaa alasta riippumatta monen menestyneen ammattilaisen tarinaa. Huipulle ei nousta sattumalta, vaan kova työ ja rakkaus omaan tekemiseen yhdistettynä lahjakkuuteen muodostavat vahvan kokonaisuuden. Radion Sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestari Hannu Lintu on tästä hyvä esimerkki.

– En tunne ainoatakaan kansainvälistä uraa tekevää kapellimestaria, joka olisi ajautunut tai päättänyt vanhemmalla iällä ryhtyä kapellimestariksi. Siemen kylvetään jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun soitetaan lapsena orkestereissa ja rakastutaan ympärillä soiviin ääniin, Lintu sanoo.

Kyseessä on elämäntapa, ei vain työ. Lintu on yhtä musiikin kanssa käytännössä 365 päivää vuodessa.

– Tämä on totaalinen ammatti, sillä musiikki pyörii koko ajan päässäni. Luen partituureja kotona, opiskelen uudestaan kappaleita, joita olen tai en ole aiemmin tehnyt. Tämän lisäksi on harjoitukset ja esitykset ympäri maailmaa. Keväällä korona venytti esiintymistauon viiden kuukauden mittaiseksi, ja huomasin, miten iso osa omaa psykofyysistä olemista työ minulle on.

Musiikillisen ihmeen on tapahduttava konsertissa.

Kaikki intohimot saavat ensimmäisen kipinän aina jostain. Musiikissa ehkä yhdestä kappaleesta tai sävelestä. Linnun lapsuudenkoti Raumalla ei ollut musikaalinen.

– Kotona saattoivat soida äänilevyt ja radio, mutta musiikin pariin päädyin kuultuani kaverieni vanhempien sisarusten soittavan pianoa. Olin 6-vuotias, kun aloin kiinnittämään huomiota ja tarkkailemaan, mitä tuon soittimen luona tapahtuu.

1970-luvulla Raumallakin kiersi ovelta toiselle pianokauppias. Linnun vanhemmat päättivät yllättäen hankkia kyseisen soittimen, vaikka rahat olivat tuohon aikaan tiukassa.

– He olisivat voineet hankkia vaikka sohvan tai pöydän, mutta päätyivät pianoon. Vanhempani yllättyivät siitä, miten paljon tiesin jo pianon soitosta ja nuoteista. Aloin saada pianonopetusta, menin Musiikkiopistoon ja musiikkiluokalle sekä liityin Rauman Poikakuoroon.

Kuva: Veikko Kähkönen

Energiaa, tahtoa ja heittäytymistä

Hannu Linnun kohdalla yksi varhaisista muistoista hänen nykyiseen ammattiinsa liittyy suomalaiseen kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstamiin. Lintu oli 12-vuotias, kun hän näki Segerstamin johtavan orkesteria Savonlinnan Oopperajuhlilla.

– Sillä hetkellä tajusin, ettei kokonaisuus etene mihinkään ilman kapellimestarin energiaa, tahtoa ja heittäytymistä. Tällaiset kokemukset kasvavat vähitellen alitajunnassa, ne kumuloituvat ja muuttuvat järjestelmälliseksi toiminnaksi, jonka jälkeen ryhdytään opiskelemaan kapellimestariksi.

– Halusin tehdä laaja-alaisesti musiikkia, mutta en vielä tuossa iässä osannut ajatella kapellimestarin työtä ammattina. Lauloin, soitin pianoa ja selloa, ja halusin oppia musiikista niin paljon kuin mahdollista.

Tuota oppia hän sai myöhemmin ensin Turun konservatoriassa ja sen jälkeen Sibelius Akatemiassa. Orkesterinjohtoa Lintu opiskeli Atso Almilan johdolla, kunnes siirtyi kapellimestariluokalle tunnettujen professorien Jorma Panulan ja Eri Klasin sekä vierailevana opettajana toimineen Ilja Musinin oppiin.

– Usein sanotaan, ettei orkesterinjohtamista voi opettaa. Tämä pitää ja ei pidä paikkansa. Totta tämä on siinä mielessä, että jos ei ole tahtoa, karismaa ja sellaista ominaisuutta, että saat asioita aikaan ja osaat antaa niiden tapahtua, ei sitä voi opettaa. Mikäli nämä ominaisuudet löytyvät, voidaan opettaa teknisiä asioita ja fokusoimaan lahjakkuus oikealla tavalla. Jokaisella edellä mainitulla opettajalla oli oma erilainen tapansa opettaa ja jokaiselta sain jotain omaan taiteeseeni.

Kuva: Veikko Kähkönen

Mestarit tukevat kisällejä

Saadut opit ovat tärkeässä asemassa, mutta loppujen lopuksi jokainen taiteilija tekee itse omat ratkaisunsa. Kapellimestari on johtaja, joka luo, ohjaa ja vastaa kokonaisuudesta.

– Tässä työssä on hallittava psykologia, eli se miten käsittelen erilaisia ihmisiä harjoitustilanteessa. Tehtäväni on saada muusikoista, soitettavasta musiikista ja itsestäni esiin se paras kuva. Kokonaisuuden muodostamisen oppiminen vie vuosia ja se vaatii sen, että saa johtaa ylikapellimestarina omia orkestereita, Lintu painottaa.

– Kiinteiden suhteiden muodostaminen orkestereiden kanssa opettaa monia asioita myös orkesterin johtamisen ulkopuolelta. Näitä ovat esimerkiksi ohjelmistosuunnittelu ja ajatus siitä, mikä on orkesterin tulevaisuus ja nykyhetken tilanne. Tällöin täytyy olla yhtä aikaa taktikko ja strategi.

Tämä on totaalinen ammatti, sillä musiikki pyörii koko ajan päässäni.

Itse työnteko on hyvin konsentroitunutta ja energiaa vaativaa.

– Kapellimestarin on pystyttävä organisoimaan ajankäyttö harjoitustilanteessa niin, että koko ajan mennään eteenpäin eikä kukaan turhaudu. Konserttitilanteessa hänen on oltava inspiroiva ja kyettävä viemään kokonaisuus musiikillisesti vielä astetta korkeammalle tasolle. Musiikillisen ihmeen on tapahduttava konsertissa.

Muusikoiden ikähaarukka on usein iso, sillä nuorin saattaa olla 18-vuotias ja vanhin 70-vuotias. Eritasoiset kokemusasteet tukevat toisiaan.

– Orkesterien rakenne perustuu mestari ja kisälli -rakenteeseen. Kokeneemmat muusikot tukevat nuorempia. Meillä ei ole esimerkiksi yritysmaailmasta tuttuja palautekeskusteluita, mutta muusikot saattavat käydä näitä asioita keskenään läpi.

– Myös mahdolliset omat keskinäiset haasteensa orkesteri käy pääsääntöisesti läpi sisäisesti. Kapellimestarin ja muusikon välisiä keskusteluita ei käydä samalla tavalla kuin vaikkapa urheilumaailmassa valmentajan ja urheilijan välillä, mutta sellaisiinkin tilanteisiin on oltava valmius.

Kuva: Veikko Kähkönen

Orkestereilla oma identiteettinsä

Lintu on johtanut urallaan monia huippuammattilaisista koostuvia orkestereita ympäri maailman. Kotimaassa hän on aikaisemmin työskennellyt Turun Kaupunginorkesterin ja Tampere Filharmonian taiteellisena johtajana.

– Kaikki orkesterit, joita olen urallani johtanut, ovat olleet hyvin erilaisia ja jokaisessa on ollut luonnollisesti myös erilaisia ongelmia ratkaistavana. Urani alussa en ollut kovin hyvä ratkaisemaan ongelmia, vaan olin itsepäinen, kärsimätön ja löin päätäni seinään. Kokemuksen ja iän myötä olen oppinut, että asiat vaativat aina oman aikansa, Lintu kertoo.

– Jokaisella orkesterilla on oma vahva identiteettinsä, jota voi olla vaikea muuttaa. Kapellimestari voi konserttikohtaisesti säätää yksityiskohtia ja pidemmällä tähtäimellä saada orkesterin soittamaan paremmin. Vie oman aikansa oppia, että orkestereiden kuuluu antaa olla luonteeltaan sellaisia, kuin ne ovat.

Kapellimestarin on tärkeää tuntea kulttuureita, mutta ensisijaisen tärkeää on olla aina oma itsensä.

Tänä vuonna Lintu on johtanut ulkomailla mm. Chicagon ja Bostonin Sinfoniaorkestereita, Pariisin Orkesteria ja Lontoon Filharmonikkoja.

– Vierailevana kapellimestarina on usein kahdesta kolmeen päivään aikaa harjoittaa ohjelma valmiiksi. Usein ensimmäisissä harjoituksissa muusikot soittamalla ehdottavat erilaisia vaihtoehtoja, miten he haluaisivat teoksen sillä kertaa tehdä, Lintu taustoittaa.

– Kapellimestarin tehtävä on kaikesta tästä ehdotusten vuosta yhdistellä ajatuksia omiin näkemyksiinsä ja seuloa se, mikä on toimivinta. Näin saadaan aikaan kokonaisuus, josta kuulija aistii ehjän ja harkitun esityksen.

Kuva: Jussi Särkilahti

Kulttuuritietämystä ja ihmissuhdetaitoja

Erilaisista kulttuuriympäristöistä tulevien ammattitaiteilijoiden kanssa työskentely vaatii laaja-alaista ymmärrystä ja vahvoja ihmissuhdetaitoja. Lähes kaikkialla – myös Suomessa – työskentelykieli on englanti.

– Japanissa ollaan erilaisia kuin Amerikassa ja Ranskassa erilaisia kuin Englannissa. Sosiaalisen kanssakäymisen tavat, huumorintajut ja harjoittamiseen liittyvä ihmisten välinen kemia vaihtelevat. Näin ollen kapellimestarin on tärkeää tuntea kulttuureita, mutta ensisijaisen tärkeää on olla aina oma itsensä, Lintu painottaa.

Hän on työskennellyt nykyisessä toimessaan RSO:n ylikapellimestarina syksystä 2013 lähtien. Työ jatkuu aina ensi vuoden kesäkuuhun asti, jonka jälkeen Lintu siirtyy tammikuussa 2022 Kansallisoopperan ja -baletin ylikapellimestariksi.

– Ooppera on ollut minulle alusta lähtien hyvin tärkeää ja olen kokenut sitä kautta koko alan erittäin inspiroivaksi. Olen päässyt vuosien varrella tekemään oopperaa, mutta se on ollut verrattain vähäistä, vaikka se on ollut aina iso osa identiteettiäni. Tavallaan minulla on olo, että aloitan uuden uran, mutta teen sen entuudestaan tutussa ympäristössä.

Vie oman aikansa oppia, että orkestereiden kuuluu antaa olla luonteeltaan sellaisia, kuin ne ovat.

Vuonna 2015 Lintu sai Pro Finlandia -mitalin ja lokakuussa 2017 Suomi-palkinnon. Synnyinkaupunki Rauma myönsi hänelle elokuussa 2020 Ruorimiehet-mitalin. Lisäksi Linnun johtamat levytykset ovat voittaneet useita kansainvälisiä palkintoja, muun muassa arvostetun Gramophone-palkinnon vuonna 2018. Parhaillaan Lintu ja RSO ovat toista vuotta peräkkäin ehdolla yhdysvaltalaisen Grammy-musiikkipalkinnon saajaksi. Vuosi sitten ehdokkuus tuli parhaan klassisen musiikin kokoelman sarjassa, tänä vuonna he ovat mukana Lutoslawski-levyllään orkesterilevytysten sarjassa.

– Aktiivisesti esiintyvä ja esillä oleva taiteilija saa enimmäkseen kovaakin kritiikkiä, joten totta kai tunnustuksilla on minulle merkitystä. Kaikki selkeästi vilpitön kiitos ilahduttaa ja antaa energiaa.

Musiikin maailma on niin laaja, että uuden oppimista riittää tulevaisuudessakin, mutta voiko kapellimestari olla koskaan valmis?

– Ei voi, sillä jo ihan työn käytännön kannalta opittavien asioiden määrä on loputon. Ja vaikka olisi oppinut jotain, voi sitä opittuakin kehittää. Tutuistakin teoksista voi löytää aina jotain uutta, Lintu sanoo.

KUKA?

Hannu Lintu

  • Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari
  • Syntynyt Raumalla 1967
  • Asuu Helsingissä
  • Valitsi vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan esiraadin valitseman kuuden teoksen joukosta. 30 000 euron arvoisen palkinnon voitti Anni Kytömäki teoksellaan Margarita (Gummerus)

Palkinnot ja ehdokkuudet mm.

  • Grammy-ehdokkuus (Orkesterilevytysten sarja, 2020)
  • Ruorimiehet-mitali (2020)
  • Emma-palkinto (Klassinen musiikki, 2018)
  • Grammy-ehdokkuus (Parhaan klassisen musiikin kokoelman sarja, 2019)
  • Gramophone-musiikkijulkaisun äänitepalkinto (2018)
  • Suomi-palkinto (2017)
  • Emma-palkinto (Vuoden klassinen albumi, 2015)
  • Pro Finlandia -mitali (2015).

Lue myös muut Johtamisesta-sarjan jutut:

Pekka Virta – Hyvä johtaja aistii ja antaa tilaa oikealla hetkellä

Rami Saari – Mies, joka kohtasi Puolustusvoimissa ihmisen

Sakari Orava – Tarkkuus tarkoittaa hyvää työnjälkeä